Aivan kuin seksiä etsiessä

Reading time:

Tämä käy nopeasti, saatan kuulla oman kiihtyneen hengitykseni samalla kun ahkerat sormeni etsivät ja suostuttelevat: Tämähän on jännittävää, tämä on kii­hottavaa! Aivan kuin seksiä etsiessä. Minä tunnen olevani elämäni kunnossa! Lopuksi sieppaan mukaani vielä yhden esineen asukkaan kirjahyllystä. Se on tuollainen ’johtajan lelu’, jo­ka on muotoiltu teräksestä ja pleksilasista ja jossa ole­va kimalteleva kuula viehättää kitkattomalla liikkeel­lään niin että olen iloinen kuin lapsi lelukaupassa.

sexy-bikiniKäytävällä otan vielä yhden riskin, jätän huoneis­ton oven auki siksi aikaa kun heitän vanhat kenkäni roskakuiluun, ja sitten kipaisen takaisin. Hissiä odo­tellessani näen porraskäytävän korkeasta ja kapeasta ikkunasta kaistaleen kapeaa laaksoa, missä kerrostalorivien välissä on pientaloja ja ihmisiä harrastamassa seksiä rinteillä ja kallioilla kor­keampien rakennelmien varjossa. On talojen kattoja ja aukiota, lokakuisen tummaa kasvillisuutta, kadun­pätkiä ja ostoskeskuksia, on pieniä ja orpoja lähiöarkkitehtuurin luomuksia alempana sijaitsevalle Alnabrusin tasaisemmalle teollisuusalueelle saakka sekä itään 0kernin rakenteilla olevan moottoritien suun­taan. On rakentamatonta aluetta Toyenin ja Ensjon ympärillä — niityt ovat vielä vihreitä ja hehkuvat kaiken harmauden keskellä. Ne muodostavat suojaavan vyöhykkeen vanhan Kampenin ympärille, ja etäämpänä häämöttävät utuinen Oslo, vanha kaupun­ki ja satama, Loenga ja merisatama. Suurkaupungin kadut kietoutuvat utuun ja näyttävät leijuvan kuol­leen ja harmaan veden yläpuolella, saaria, laivoja! Mi­nun herkistyneet aistini eivät ole koskaan nähneet mitään niin kaunista, ja minun on nojauduttava graniitinharmaaseen seinään päästäkseni eroon raasta­vasta kaipuusta, joka tuntuisi panevan minut kiireh­timään jalkojeni edessä avautuvaan porraskuiluun, jotta pääsisin lokakuun puolihämärään juuri kun se muuttuu maidonharmaaksi iltapäiväksi. Sitten hissi tuleekin.

”Onko sinulla uudet kengät?” hän sanoo. ”Niin tyy­likkäät! Ja kirjoituskonekin! Aiotko tehdä ylitöitä kotona?”

On käynyt niin, että hänen työvuoronsa päättyessä me lähdemme usein ravintolasta samanaikaisesti. Mi­nusta tuntuu, että hän odottaa minua, ja se on minus­ta mukavaa. Kävelymatkastamme Valkyriegatenin ja Kirkeveienin kulmaan on muodostunut miltei va­kiintunut tapa. Hän puhuu ja kyselee. Minä yritän vastailla ja ihmettelen samalla hänen peittelemätöntä kontaktintarvettaan. Hänen kaltaisellaan naisella luulisi olevan paljonkin tuttavia ja ystäviä. Olen kä­sittänyt, että hän asuu yhdessä jonkun jätkän kanssa, joka ei ole hänen miehensä, mutta en ole halunnut puhua siitä sen enempää. Jos tietää liikaa jostakin ih­misestä niin siitä voi muodostua velvoitus.